Tiedätte varmaan tunteen kun huomaat ajattelevasi kivoja ja huvittavia asioita silloinkin kun sitä elämässä vähiten odottaa. Itsesuojeluvaisto? Luonnonluoma selviytymiskeino? :)
Kävin tänään kirjastossa pitkästä aikaa - luultavasti olen lukenut viimeksi itselle ostamiani kirjoja. Kirjastokortit olivat uusiutuneet jo tällä välin. En tuntunut löytävän mitään, joka kirjan takakannessa tarinassa oli joku kirjaan liittyvä mikä ei ihan kohdannut. Onneksi kuitenkin löysin yhden kirjan mukaan.
Silmäilin kirjastossa vitsikirjaakin (näitähän luettiin joskus paljonkin) - mutta kun luin summittaisen vitsin ihan sattumakohdasta huomasin... Vitseistäkin tehdään nykyään hieman... miten sanoisin...outoja...joukkoon taitanee mahtua muutama hieman sanoisinko sairaskin vitsi...Pitäisikö niihinkin hieman miettiä mitä laitetaan...Vitsikirja jäi hyllyyn.
Todistaakseni etten suinkaan ole huumorintajuton (hehe) niin kestäkää seuraavaa:
Eläimistä kissan olen viimeksi nähnyt mainoksessa taisi olla koskien mm.eläkesäästämistä (kissanpäivillä - ajatuksella). Meidän koira voisi ihan hyvin alkaa mainostaa esim.kanafileitä (jos yksityiskohdista sovitaan). Mielessäni on kivoja sanontoja joilla hellyyttelen koiraa kun tiedossa on juuri tätä herkkua. Se sekoaa täysin...Kanaa siis syö koko perhe.
Vuonna -85 elokuvan mainonta on saanut katsomaan vanhoja kuvia ko.vuosikymmeneltä. Toivoisin että elokuva jotenkin yltäisi edes hieman sille tunnetasolle joka tulee ko.vuosilta kuvia katsellessa. Esim. eräässä kuvassa taustalla näkyi näin ihana maisema.
Ostin tänään mausteita ja täytin maustelokerikkoani. Viiskulma, viistokuja...ei kun viispippuri...
Eipä sitten muuta!
Seuraavalla kerralla jotain muuta sitten.
Vaikka esim. koristetyynynpäälinen löydöt tai uusi makuhuonettani koristava lamppu (jonka vihdoin ja viimein löysin ja kelpuutin)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti