Äiti.

11-vuotiaana, eräs laulu jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Perheessä rakkautta saaneena, laulun tarinan lapsi suretti minua. Musiikkia paljon tuolloin kuunnelleena, ja nyt äiti itsekin, voisinko sanoa että se koskettaa meissä naisissa piilevää äidinherkkyyttä. 
Tarja Ylitalon Mua kuule äiti.
Vaikka se onkin hieman melankolinen - laitan se tähän. Sanoja tärkeämpi viesti on juuri se mitä äidiksi tuleminen ja oleminen meiltä velvoittaa.
Äidinrakkaus alkaa jo ennen lapsen  syntymää eikä se koskaan kuole. Olkaa läsnä. Tämä päivä on ilon päivä.

Tytön kanssa käytiin syömässä hienosti  eilen. Vietettiin aikaa. Toivottivat kohteliaasti hyvät äitienpäivät. Ollaan kiitollisia elämälle. Olkoon päiväsi täynnä iloa, naurua, positiivisuutta, toisesta välittämistä.

Hyvää äitienpäivää!!
You will always have my hand to hold.

Leikki on lapsen työtä.

Mietin tässä eräs päivä kuinka itse aikoinaan nuorena aikaani kotona kulutin. Kun ei ollut tietokoneita, pleikkareita ym. Silloin ihan pienenä tyttönä usein leikin nukkekodilla jossa oli valot. Nukkekoti  oli seinässä kiinni kunnon mekanismilla (kahdella rautatuella, taisi olla hyllytuen mallisella, muistaakseni) ja saatoin leikkiä sillä  tuolilla istuen. Saatoin leikkiä tuntikausia. Postimerkkejä irrotin vesihöyryn avulla korteista ja kiinnitin niitä sitten keräilykirjaani. Onko kukaan harrastanut postimerkkien keräilyä?
Paljon oltiin ulkona (oikeastaan koko ajan), pelattiin nelimaalia "neliskaa", kirkonrottaa, nurkkapiiloa, hypättiin twistiä. Koluttiin metsiä, hoidettiin hevosia läheisellä hevostalleilla. Hevostilan isäntä vei meidät eräänä talvena reellä ajelemaan - olihan se mukavaa. Muistan käyneeni myös raveissa heidän kanssaan. Näin kerran kun hevoselta otettiin tikkejä pois - se ei hevosesta tuntunut yhtään mukavalta. Ei kyllä minustakaan...Muistan yhä hevostallin kostean tuoksun.
Kiiltokuvien vaihto, kivien maalaus, keramiikan harrastaminen, partio, tanhussa ja jazztanssissa käynti, kuoro ja tällaistakin olen harrastanut:).

:) Harjoituskertoja ehti kertyä noina vuosina noin sata kertaa. Liekö osuutta tähän harrastusintooni, että ystäviini kuului tuolloin lajia harrastaneita. Rankkoja harjoitukset kyllä olivat alkuverryttelyineen ja liikesarjoineen...Tulee mieleen että mielen ja kehon hallintaa, kurinalaisuuttakin. Piti vain yritää vaikka jutut tuntuivat usein todella haastavilta.
Lukio vei voiton, eikä aikaa enää ollutkaan lajiin. Että sellaisia muistoja täältä sinne teillepäin.

Runokirja nuoruuteni ajoilta.

Se oli ostaessani aivan tavallinen, valkoiset sivut, edullisista edullisin kovakantinen kirja. Kirjan sisältö rakentui varhaisteini-iän iltoina.  Luultavasti musiikin kuuntelun ohessa näprätty. :)Muistelen että kaveripiirin kanssa niitä myös tehtiin. Tämä sydänkuvioinen kirja sisältää ihania synttärirunoja, joulurunoja sekä omatekoisia runonpätkiä.
Vanhempana olen jatkanut runojen ja etenkin viisauksien tallentamista. Runokirjan teko nuoruudessa oli yksi ajanvietto tavoista. Eikä mielestäni huono sellainen.

Kirjaan on liimattu liikkeistä saatuja tarroja koristukseksi
(tarrathan olivat kovasti suosiossa 80-luvulla, tarroja sai mm. farkkuliikkeistä). Myös muistit koristavat muutamia sivuja. Tässä muutama runo kirjasta.

Elämä edessä pitkä naru, pyykkeinä roikkuvat unelmat, haalarit, juhlapaidat, yöpuvut pukemista odottaen.

Taide ei roiku taidemuseon seinällä, se kävelee vastaasi jokaisessa kadunkulmassa, tai maitolavalla.

Runot: runon keksijä tuntematon