Mietin tässä eräs päivä kuinka itse aikoinaan nuorena aikaani kotona kulutin. Kun ei ollut tietokoneita, pleikkareita ym. Silloin ihan pienenä tyttönä usein leikin nukkekodilla jossa oli valot. Nukkekoti oli seinässä kiinni kunnon mekanismilla (kahdella rautatuella, taisi olla hyllytuen mallisella, muistaakseni) ja saatoin leikkiä sillä tuolilla istuen. Saatoin leikkiä tuntikausia. Postimerkkejä irrotin vesihöyryn avulla korteista ja kiinnitin niitä sitten keräilykirjaani. Onko kukaan harrastanut postimerkkien keräilyä?
Paljon oltiin ulkona (oikeastaan koko ajan), pelattiin nelimaalia "neliskaa", kirkonrottaa, nurkkapiiloa, hypättiin twistiä. Koluttiin metsiä, hoidettiin hevosia läheisellä hevostalleilla. Hevostilan isäntä vei meidät eräänä talvena reellä ajelemaan - olihan se mukavaa. Muistan käyneeni myös raveissa heidän kanssaan. Näin kerran kun hevoselta otettiin tikkejä pois - se ei hevosesta tuntunut yhtään mukavalta. Ei kyllä minustakaan...Muistan yhä hevostallin kostean tuoksun.
Kiiltokuvien vaihto, kivien maalaus, keramiikan harrastaminen, partio, tanhussa ja jazztanssissa käynti, kuoro ja tällaistakin olen harrastanut:).
:) Harjoituskertoja ehti kertyä noina vuosina noin sata kertaa. Liekö osuutta tähän harrastusintooni, että ystäviini kuului tuolloin lajia harrastaneita. Rankkoja harjoitukset kyllä olivat alkuverryttelyineen ja liikesarjoineen...Tulee mieleen että mielen ja kehon hallintaa, kurinalaisuuttakin. Piti vain yritää vaikka jutut tuntuivat usein todella haastavilta.
Lukio vei voiton, eikä aikaa enää ollutkaan lajiin. Että sellaisia muistoja täältä sinne teillepäin.
