Heippa lukijat! Ihanan ahkerasti olette blogissani käyneet. Tuli tuossa muuten mieleen sellainen kysymys teille lukijoille sisustukseen liittyen. Kuinka paljon annatte kodissanne näkyä sisustuksessa pientä "hassuttelua" , "huumoria", "väripilkkuja" ? Saako oma personallisuus näkyä sisustamisessa? Vai onko sille sijaa lainkaan? Jos sallitaan, niin millaista se on? Rajoittuuko se vain lastenhuoneen oven sisäpuolelle vai yltääkö hauskoja pikku juttuja muuallekin? Tämä pehmolelu-kaksikon tarina on seuraavanlainen: isomman pehmon olen ostanut Englannista ja pienempi on löytynyt siitä 20 vuotta myöhemmin kirpputorilta. Samaa perhettä ovat!
Meillä sallitaan sisustuksessa esimerkiksi
tämän nukkeparin läsnäolo. Näissä kahdessa nukessa on paljon vanhaa, jotain saatua, siis ihania muistoja.
Meiltä löytyy kotoa kaikenlaista hauskaa
valkoisen sisustuksen lomasta: mm. lattialta koiranleluja muistuttamassa koiran leikkihetkistä. Koiran vaatteita löytyy sen omassa naulakostaan muistuttamassa siis talossa asuvasta koira-perheenjäsenestä. Eli tämä huolehtii osaltaan, että kodissa näkyy eläminen ja lämpö. Ja että kaikista siellä välitetään...kovasti.
Minulla tulee mieleen tuosta koira katsoo ikkunasta-kuvasta joulunaika "tuleekohan se joulupukki jo kohta?"
Kaikkea kivaa päivääsi, terveisin W.D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti