Kaunista sisällä ja ulkona.

Ajattelin eräällä iltakävelyllä itsekseni, että kyllä tämä kesä on kuin palkinto ihmisille ja miksei luonnollekin. Palkinto mistä? No vaikka pitkän talven ja siihen liittyvän pimeyden kestämisestä (osaan  ottaa ilon irti syksystäkin, olen oppinut). Moni ansaitsisi tunnustusta aika monesta asiasta.  Luonnon järjestämä palkinto tulee aina joka tapauksessa ja kaikille! Mahtava juttu! :)Saamme keväästä lähtien lisää valoa joka saa meidät "heräämään"  eloon aivan erityisellä tavalla. Oli ollut sadekuuro.  Kesä kastelee välillä, aivan kuten elämäkin joskus tekee.  Maltilla siitäkin selvitään. Olin äärettömän kiitollinen lämmöstä ja pienestä ulkoiluhetkestä. Nauttikaamme kukin tavallaan. Voi olla hyvä vain olla.  En kuitenkaan enää jaksa auringon ottoa siten kuin joskus kauan sitten - tasaisella varaston katolla makoillen. Aurinkokin tuntui paljon lempeämmältä, pystyi makaamaan siinä tuntikausia...:) Eilisestä puutarhalla käynnistä tässä. Ihana paikka pyöräilymatkan päässä kotoani. Niin paljon kukkia, ruukkuja ja puutarhakoristeita - juuri minun makuuni. Päätin, että alan käymään siellä viikottain :), huomasin että tarvitsen säännöllisesti ko. kauneus- annosta.  Näin ihanan muratti-kukan. Haluaisin myös näitä ihania purkkeja ja pajukoristeita...Tais nyt tulla enemmän sellaisia fiilistelykuvia:)

Lähtiessäni sieltä tutkin hieman lähiympäristöäkin eli tulin minulle uutta tietä pitkin takaisin. Matkalla näin hevosia. Se yksi poni siellä maassa vain lekottelee...ja nousi nopeasti ennen kuin ehdin tajutakaan.