Minä rakastan auringon valoa kuin kimalainen mettä ja sitä kun tummasta pilvestä sataa tukkaani taivaan vettä.
Minä kierrän näitä pihoja, minä kiertelen maailmalla. Kun minun jalkani väsyvät, levähdän lehmusten alla.
Minä kävelen kivistä katua tai pitkin hiekkarantaa. Ja joskus on taakkani painava, joskus enkeli minua kantaa.
Minä rakastan juoman kuohuja, minä rakastan pohjasakkaa. Tiedän myöskin ettei juomalla tämä elämänjanoni lakkaa.
Minä saavun joskus täältäpäin ja joskus taas ilmestyn tuolta, joskus kävelen tien oikeaa ja joskus vasenta puolta.
Ja ei minun mieleni milloinkaan jouten aloillaan aikaansa vietä. Onko sinusta kultaista, etten löytänyt keskitietä?"
-Jukka Itkonen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti