Meidän suvussamme on käsityön tekemisen (tai käsillä tekemisen) taito kulkenut. Mummon kanssa tein jo pikkutyttönä kangaspuilla poppanoita. Muistan, että oli se kovaa hommaa, kun useita tunteja poppana-tekelettä väännettiin. Oli mukava hetki kun liina valmistui....Poppanoista syntyi myös poppanalaukkuja! Mummo myös nypläsi, kutoi, virkkasi, teki revinnäisiä, ryijyjä. Ukki teki puusta melkein mitä tahansa: oikean veneensä pieniä puisia uitettavia kopioita, "rukiinlapoja", kapustoja, pöytiä, tuoleja. Itse tekijälle taito on ollut tie mielekkääseen tekemiseen ja harrastukseen. Arvostetaankohan tänä päivänä itse tehtyjä käsitöitä ja miten paljon? Kirpputoreilla kun joskus näkee vanhoja virkattuja pitsiliinojakin aivan 10-50 centillä. Rukiinlapojakin pilkkahintaan. Mikä kova työ niissä kuitenkin on ollut!!Nämä sukuni käsityöt merkitsevät minulle paljon - ne ovat esineitä jotka omalta osaltaan tekevät kodistani kodin. Itsekin joskus lapsena olin keramiikka kerhossa. Hämeentieltä tuli ostettua vanha ompelukone jota sitten linja-autolla rahtasin kotiin (siellä asuessani tietenkin). Ompelin kesähousuja itselleni, ja niistä tuli jopa kehuja. Löysin nimittäin ihania kankaita niiden materiaaliksi. Haluaisin uskoa, että minullakin on tuota käsillätekemisen piilevää taitoa. Jos ei muuta niin toivottavasti on ainakin luovuutta:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti