Joulukuun 13.päivä. Täällä elellään aika normaaliin tapaan - jouluhössötyksestä ei juuri tietoa. Pidän joulusta juuri sellaisena kuin se ihan itsestään tulee. Sukellan ympäröivään "jouluvaippaan" "joulurauhaan" (tunnelmassa on jotain samaa kuin rakastavaisten tavassa katsella ympäröivää maailmaa vaaleanpunaisten sydänsilmälasien läpi) - enkä tule ulos siitä kuin vasta arkena. Mutta tulen kuitenkin. Siinä ei ole mitään liioittelua, teennäistä (inhoan näitä kahta sanaa) vaan olemista isolla O:lla. Joulu on rauhoittumisen aikaa. Eli siinäpä kuvainnollisesti kerrottuna. Yhdessäoloa, hyvää mieltä, hyvää ruokaa.
Ulkoilua, tästä ihanasta talvimaisemasta nauttimista. Muistan omasta ja tyttären lapsuudesta kun usein käytiin luistelemassa. Joulu tuo myös mieleen kaikki ne kauniit menneet joulut ja juhlaväen. Joulukirkko olisi kova sana, sinne aina haluaisin mennä mutta toteutus aina jää suunnitteluasteelle. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse olla yksin jouluna, vaan hakeutuisi lähimmäisten tai tuttujen luo. Vapaaehtoistyötä tekevillä - onkohan jouluna tehtävää? Katselen juuri ikkunasta ulos ja hymähdän lumentulolle. Talventulo on totisesti riehaantunut. :) Lunta tulee, aurausautot joutuvat joka päivä olemaan ahkerana. Kuinkahan paljon lunta ehtii jouluun mennessä tulla? :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti