Woffels, wohvelit - minulla liittyy niihin hyvin varhaisesta lapsuudesta lämpimiä muistoja. Niihin 70-luvun lapsuuden muistoihin liittyy sanat yhdessäolo, perhe, talviurheilu, isovanhemmat, majan lämpö. Aivan yhtä ihana muisto on kuin lapsuuden hiihtokilpailut, muistatteko? Hiihdon jälkeen käytiin lämpimällä mehulla. Ja koulun keittiö-tädit 70-luvulla, miten lempeitä ne tapasi olla. Niiden kanssa saattoi päivän päätteeksi käydä juttelemassa - tuolloin heilläkin oli aina aikaa muutama sana vaihtaa. Muistan tuon ajan sellaisena leppoisena, lapsiystävällisenä aikana, maailmassa oli paljon hyväntahtoisia, mahtavia ihmisiä jotka tekivät myös paljon arvokasta työtä myös vapaa-ajalla. Oli ompeluseuroja ihmisten luona ym. Niihin maja-muisteloihin: Lapsuudessa perheen kanssa joko käveltiin tai hiihdettiin eräälle majalle joka oli metsän reunassa, merenrannalla -mukavaa siksikin koska oma mummo oli eläkeläis- naisjaoston kanssa paistamassa tiettynä tapahtumapäivänä siellä wohveleita. Maistuivathan ne wohvelit hyvälle ulkoilun jälkeen...Ja nyt sit on pakko mainita eräästä ajasta, noin 15 vuotta tuon maja-ajankohdan jälkeen - kun mummoni tuli luokseni kanssani tekemään kaalikääryleitä. Niin me naiset teimme ruokaa yhdessä. Ihania hetkiä, en unohda niitä ikinä.
Itsekin paistan wohveleita aina silloin tällöin tyttäreni kanssa. Minulla on 18- vuotta vanha wohvelirauta Emide. Se vaan porskuttaa...
Ei ole ollut tarvetta vielä hankkia uutta. Kyllä ne näyttää säilyvän kun pitää koneista hyvää huolta. Paistoraudat eivät irtoa pesuun joten huolto on hieman vaivannäköä vaativaa. Tässä se komeus on. Ja muistoille lentosuukko...
Kuvat ylhäällä:
Vas.puoleinen kuva Emide- sivustolta. Oik.puoleinen kuva minun vanha Emide wohvelirauta.
