No heipä hei lukijat! Lunta pyryttää ihan älyttömästi. Tarkoittanee että lauhtui, enää ei ole kuin -13 astetta pakkasta. Oikeastaan pari kuukautta alkaa tulla että joka päivä on ainakin -15 astetta. Ja kylmä viima saa senkin tuntumaan todella kylmältä. Jännä nähdä jääkö itse koettu -27 tänä talvena kylmyysennätykseksi. Tiedän että vielä tämä kuukausi ja seuraavakin on kunnon talvea mutta huhtikuun odotan olevan jo lämmintä. Päivä on jo pidentynyt kovasti. Mietin juuri tänään että valoisat kesäyöt, on ne aivan mahtava asia. Elämässä on paljon, paljon hauskoja muistoja liittyen kesään. Nuoruudesta, kesistä tuolloin.
Kuvassa siemenistä istuttamani ja kasvattamani mustasilmäsusanna. Olisi siemeniä tulevalle kesälle myös, saapa nähdä riittääkö inspiraatiota alkaa kasvattamaan kesäksi kukkia. Etenkin kun viime kerralla kaikki työ meni ihan hukkaan, yhtään ainutta kukkaa ei siemenpussista lähtenyt. Kasvatusyritys meni ihan hukkaan. Edeltävinä kahtena-kolmena kesänä aina onnistunut, liekö siemenissä vika. En osaa sanoa.
W.D on hauskuuttanut itseään talvella lukemalla, sisustamalla kotia ja mietiskellen.
Omien ajatusten parissa on hyvä olla, tekee hyvää miettiä mistä on tullut tähän hetkeen. Pitää olla kiitollinen mitä elämä on antanut ja osittain sinnikkyyden ansiosta elämä on aina kantanut. Ainoa suunta mihin menee on pakostakin oltava eteenpäin. Päämäärä on vielä tuntematon. Toivon että tuleva vuosi tuo minullekin iloa ja mukavia muistoja.
Iloa on tullut perheestä ja karvaisista ystävistä, luonnon seuraamisesta, kodista joka on muuttanut paikkaa. Uudet muistot rakennetaan uudessa paikkaa.
Ei muuta kuin kaikkea hyvää toivottaa W.D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti