Kun mietin mitä tänään teille kirjoittaisin, luontoihmisenä ajattelin kirjoittaa teille luontokappaleista. Vaikka nyt ei olekaan eläintenpäivä -viikkokaan (se on lokakuun alussa :) ). Näin naistenpäivän viikolla pysähdyin siis ajattelemaan mm. näitä tämänpäivän postauksessa olevia eläimiä. Yleisesti kunnioituksesta eläinten viisautta kohtaan. Minussa on hieman eläintensuojelijavikaa myös - joku rescue tilanteessa mukana ollut muistaa västäräkin poikasen pelastustalkootunnit eräältä kesältä. :).
Taustamusiikiksi olisin valinnut Titinallen "Me ollaan ystävykset....." laulun sekä Sari Kaasisen Minä itse - laulun vaikka vanhin näistä kahdesta täyttää pian jo seitsemänvuotta. Lauluja nyt ei vain löytynyt, meidän perheessä laulut ovat kuuluneet kuunneltuihin hyvinkin. Vaikka ulkona myrsykyää, näiden kahden eläimen yhdessäolohetkiä kuvaa rauha ja rakkaus.
Isoveli valvoo pienoisen unta. Meidän Leo on aina ollut pennuille "isällinen". Vanhemmuuttaan se on muuttunut ulkona vastaantulleita vieraita pentukoiria kohtaan välinpitämättömäksi. Niiden vilkkaus on usein ollut se syy. Meidän chihu kun on itse rauhallisuus. Siis hyvin erikoinen chihuahua monessa tapaa muutenkin. Tätä kuvassa olevaa pentua kohtaan tilanne on aivan toinen, sitä suoraan sanottuna kaivataan. Olen nähnyt miten sen on pitänyt tehdä työtä ajatusmaailman kanssa - onhan se saanut elää aina perheen ainokaisena koirana. Nyt se on onnistunut mitä parhaimmiten olemaan veli. Alkuun pentu tapasi nuolla nuolla Leon pään läpikotaisin märäksi, ihan vain rakkaudenosoituksena - aika hyvä taktiikka. Saatuaan chihumme alistumaan sen sanelemaan tahtiin taitaa olla käynyt niin kyläilevä pentu enemmänkin sabotoi sen perusjuttuja (ja sen tekemisiä) vedenjuomisesta lähtien.
Chihulla menee "pelihousut sekaisin" kun nami on riittävän hyvä. Keskittyminen temppujen tekemisiin on erinomaista.
Mikä sopisikaan paremmin näille kuin...
terveisin W.D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti