maanantai 4. heinäkuuta 2011

Luonnonlapsi kävelyllään näki monenmoista.

Asuinalueemme kasvistossa löytyy aina yllättävää. Lenkkipolulla nimittäin voi nähdä monenlaisia kasveja. Pyörätienvarsilla kasvaa esimerkiksi vadelma- ja herukkapensaita.
Luonnonkukkia ja jopa yksittäisen  luonnossa kasvavan ruskoliljan taisin löytää. Kuvan saamiseksi piti hieman mennä syvemmälle pusikkoon - punkkivaarasta huolimatta...ei ollut saappaita ei.:) 
Rakastaa, ei rakasta, rakastaa.....
Metsä on ollut osa elämääni koko ajan. Olen onnellinen asuessani luonnon keskellä. :) Lapsena kuvittelimme kuusen alaoksien olevan kuin majan katto ja istua kökötimme siellä leikkien. Osasimme kunnioittaa luontoa. Oksien repimisen näkeminen tuottaa minulle tuskaa:). Kiipeiltiin puuhun, tietynsorttisiin, kuiviin känttyräpuihin, (joihin päästiin), ja sitten istuskeltiin siellä kaikessa rauhassa. Merenrantamökille käveltiin 70-luvulla ison metsän läpi, polkua pitkin  sääskihuppuihin sonnustautuneena...Olihan siinä hohtoa! Myöhemmin sinnekin pääsi autolla...Metsässä talvella hiihdettiin ja lähitallin isäntä kuljetti reellä - niin- siellä metsässä olevaa leveää ojanpohjaa pitkin. Metsässä on käyty marjassa, mustikassa ja suolla hillassa. Yksi mukava ajanvietto oli kerätä kasveja ja puiden lehtiä ja laitettiin kuivumaan ja lopuksi vihkoon ja kalvoa päälle. Silloin huomasi että puun lehdilläkin on oma tuoksu. Luin myös vapaa-aikana paljon kasvioppikirjoja .  Esikouluikäisenä kotiin viemäni luonnonkukkakimpun kanssa kävi hieman huonosti. Mummo oli aikeissa laittaa ne vaasiin... Mutta... kukkakimpun oltua hetken tiskipöydällä...esiin paljastui joukko "salamatkustaja ötököitä" tiskipöydälle.....yäh.....Ei niin kivaa...
Että luontoon vaan kaikki!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti